Kari Kriikku: ”Michel van der Aan musiikissa on kiehtovaa outoutta”

Michel van der Aa saapuu festivaalin residenssisäveltäjäksi. Hänen teoksiaan soi avajaiskonsertissa 1.2. sekä Tapiola Sinfoniettan konsertissa 9.2. Lisäksi hänen 3D-oopperansa Blank Out saa Suomen ensi-iltansa 4.2. Alla ote festivaalilehdessä julkaistusta Kari Kriikun tekemästä haastattelusta, jossa avataan van der Aan sävelkieltä.


Kari Kriikku: ”Michel van der Aan musiikissa on kiehtovaa outoutta”


Hollantilainen
Michel van der Aa (s. 1970) on 2000-luvun aikana noussut yhdeksi aikamme omaleimaisimmista säveltäjistä. Hänen luova panoksensa ulottuu myös puhtaan musiikin ulkopuolelle.

”Michel van der Aa on tavallaan luonut uuden genren”, toteaa Kari Kriikku, joka esittää Tapiola Sinfoniettan konsertissa Aan klarinettikonserton Hysteresis (2013). Hän on jo aiemmin tutustunut kamariorkesteri Avantin taiteellisena johtajana säveltäjään ja tämän teoksiin.

  ”Aan teoksissa käytetään usein multimediaa. Hänhän on ammatiltaan myös elokuvaohjaaja ja saanut alan koulutuksen. Kun hän käyttää teoksissaan eri taidelajien aineksia, ne ovat aina yhtä vahvoja ja itse tehtyjä. Se ei ole tavallista. Hyvä esimerkki on arvostetun Grawemeyer-palkinnon saanut sellokonsertto Up-Close. Puhumattakaan hänen uusista oopperoistaan ja mulomediaideoista. Up-Closessa on sellisti, joka soittaa, ja samaan aikaan videolla esiintyy vanha nainen. Sellistin tulee näyttää siltä, että hän voisi olla vanhana tuo nainen.”


Musiikkia ja piilomerkityksiä

Michel van der Aalle on tyypillistä se, että teosten soivan pinnan takana on monenlaisia merkityksen tasoja, usein jopa filosofisia kysymyksenasetteluja.

  ”Pelkkä nuottipartituuri ei vielä paljasta hänen teoksistaan kaikkea, mukana pitää olla video tai soundtrack. Siellä on usein syvämerkityksiä, joita hän ei edes paljasta.”

  Myös Hysteresis sisältää tällaisia pelkän soivan tason taakse uppoutuvia pohdintoja. Kyse on säveltäjän mukaan muistista niin kuin tavalla tai toisella monissa muissakin hänen teoksissaan.

  ”Hysteresis on sikäli jännä otsikko, että monet yhdistävät sen hysteriaan. Todellisuudessa se liittyy fysiikkaan ja viittaa asiaan, joka pannaan prosessiin, joka tuottaa sen takaisin muuntuneella tavalla”, Kriikku selvittää.

  Miten ajatus muistista toteutuu teoksessa?

  ”Teos toimii niin kuin muisti toimii, sama asia ei ole koskaan sama kahta kertaa. Koska Michel on niin taitava elektroniikassa, tämä onnistuu. Teos on kaksiosainen. Toinen osa alkaa samalla tavalla kuin ensimmäinen, mutta live-elektroniikan roolin myötä se kuulostaa erilaiselta.”

 

Virtuoosinen soolostemma

Hysteresis on Michel van der Aan ensimmäinen laajempi klarinettiteos. Se on konsertto, jonka ilmaisu tiivistyy usein dramaattiseksi iskevyydeksi. Minkälainen on teoksen soolostemma?

  ”Kyllä tämä on solistikappaleena hyvin vaativa, ja siellä on hyvin nopeita virtuoosisia jaksoja. Soolostemma on hyvin klarinetistinen.”

  Myös elektroniikkaa muodostaa Van der Aalle ominaisen soundtrackin muodossa olennaisen osan teoksen vaikutuksesta. Samalla se asettaa omia haasteitaan esitykselle.

  ”Solistin ja soundtrackin osuudet tulevat kaiuttimien kautta, joten ne kietoutuvat tiiviisti yhteen. Elektroniikassa on nauhoitettua ja muokattua klarinetin ääntä. Live-elektroniikka koostuu eripituisista sampleista, ja ääni-insinöörin pitää osata lukea nuotteja. Hän seuraa koko ajan sitä, missä mennään, napauttaa hiirtä tahtiviivoilla, mikä mahdollistaa elektroniikan pysyvän samassa tempossa kuin orkesterin. Tämä on itse asiassa hyvin uutta tekniikkaa. Elektroniikan hoitaja on kuin yksi orkesterin muusikoista. Jos hän ei ole tarkkana, elektroniikan ajoitus lähtee erilleen orkesterista ja seuraa katastrofi.”

 

Teksti: Kimmo Korhonen