Ofelia ei alistu

Musica novan musiikkiteatteri-ilta pohtii väkivaltaa ja vallankäyttöä

Shakespearen Hamletin sankaritar Ofelia on vuosisatojen ajan innoittanut lukemattomia taiteilijoita tulkintoihin hauraasta, järkensä menettävästä tai rakkauden murskaamasta nuoresta naisesta. Ofelia voi kuitenkin olla myös kostonhimoinen ja taipumaton. Saksalaisnäyttelijä Thomas Kellner eläytyy erilaiseksi Ofeliaksi Musica novan Violences-esityksessä, joka yhdistää Ophelia/Tiefsee -teoksen Hans Werner Henzen Katharina Blum -elokuvamusiikkiin.

Ophelia/Tiefseen on säveltänyt Berliinissä asuva Juha T. Koskinen ranskalais-suomalaisen Aleksi Barrièren librettoon. Kyseessä on ”melologi”, puhetta ja musiikkia yhteen kietova esitys, joka sai kantaesityksensä Pariisissa helmikuussa 2017. Nyt se nähdään ensi kertaa Suomessa uudistettuna versiona ranskalaisen La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän esittämänä.

Koskinen kertoo teoksen syntyneen tiiviissä yhteistyössä libretisti-ohjaaja Barrièren ja näyttelijä Kellnerin kanssa. Koskinen oli 1990-luvulla säveltänyt alttoviululle ja yhtyeelle teoksen Hamlet-machine, joka perustui Heiner Müllerin hurjaan näytelmään Hamletinkone (1977). Nyt näkökulma vaihtui Ofeliaan, Müllerin ja Shakespearen tekstit alkoivat kerätä ympärilleen uusia tasoja, ja lopulta käsissä oli uudenlainen teos, jonka esikuvasta oli jäljellä lähinnä alttoviulusolisti. Vladimir Percevicin tulkitsema soolo-osuus on toisinaan kuin Ofelian varjo, toisinaan tämän vastanäyttelijä. Koskinen kuvailee teosta kaleidoskoopiksi, jossa eri lähtökohdat, tekstit ja musiikilliset sitaatit yhdistyvät ja jossa musiikin ja tekstin suhde muuttuu koko ajan. 

Teoksen otsikkoon valikoitui Müllerin näytelmästä sana ”Tiefsee”, merenpohja. 

”Sana vie ajatukset piilotajuntaan ja valtamereen. Pohjasta voi nousta esiin monia asioita”, Koskinen avaa. Värikylläisen orkesterin soinnit voi myös kuulla merenkaltaisena paikkana, joka raivaa tilaa kokijan ajatuksille.

Shakespearen Hamletissa Ofelia hukkuu tai hukuttautuu, mutta Müllerin näytelmässä Ofelialle jää viimeinen sana, kun taas Hamlet luovuttaa ja riisuu naamionsa. Shakespearen Ofelia joutuu prinssin valtapelin uhriksi, mutta tässä teoksessa hän kokee vimmaisen voimaantumisen. 

”On puistattavaa, miten Hamlet hyväksikäyttää Ofeliaa ja miten Shakespearen näytelmän henkilöt häntä kohtelevat. #Metoo tuli kantaesityksen jälkeen, ja nyt teos näyttäytyy vielä uudella tavalla”, Koskinen pohtii. ”On kiinnostavaa, mitä näistä teksteistä syntyy kun niitä valotetaan eri kulmista. Esityksen videoelementit tuovat vielä oman tasonsa.”

Ophelia/Tiefsee käsittelee vallankäyttöä. Koskinen kertoo, että tiiviissä yhteistyössä syntynyt, tarkkaa lajimääritelmää kaihtava teos oli myös itsessään kannanotto: ”Tällainen teos ei hyväksy automaattisesti mitään genreidentiteettiä, ja se voi olla yksi tapa purkaa orkesteri-instituutioon ja säveltämiseen liittyviä hierarkioita.”

Teksti: Auli Särkiö-Pitkänen
Kuva: La Chambre aux échos

Violences 6.–9.2 Suomen kansallisoopperan Alminsalissa »