(fi) Avanti! tarjoaa kolme näkökulmaa kanadalaiseen musiikkiin

Tyvärr är denna artikel enbart tillgänglig på Finska. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

”Kanadassa vitsaillaan sillä, että meillä ei ole omaa identiteettiä. Emme määrittele sitä, mitä me olemme, vaan sitä, mitä me emme ole. Ja me emme ole yhdysvaltalaisia.”

Näin toteaa kanadalaissyntyinen mutta vuodesta 2001 lähtien Suomessa asunut säveltäjä Matthew Whittall. Kanadalaisuuden määritteleminen ei ole hankalaa vain suuren naapurimaan aiheuttaman varjon vuoksi vaan myös siksi, että maa on jakaantunut kymmeneen provinssiin ja kahteen valtakieleen. Whittallia kieliasetelma ei ole vaivannut, sillä hän on syntynyt englanninkieliseen perheeseen mutta varttunut Quebecissä ja käynyt ranskankielisen koulun.

Whittall on integroitunut vahvasti suomalaiseen musiikkielämään, mutta hänellä on yhä yhteyksiä myös Kanadaan. Hänen pianokonserttonsa Nameless Seas sai kantaesityksensä Ottawassa lokakuussa 2017, solistina kanadalainen pianistitähti Angela Hewitt, ja työn alla on pakollinen teos Banff’in jousikvartettikilpailuun vuodeksi 2019.

Whittall harmittelee sitä, että uuden musiikin asema Kanadassa ei ole yhtä hyvä kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

”Kanadan kansallinen radioyhtiö on hylännyt uuden musiikin, ei soita sitä eikä tee tilauksia. Radion orkesteri, joka oli kamariorkesteri, lakkautettiin jo yli 10 vuotta sitten. Säveltäjät ovat silti aktiivisia, tekevät uusia teoksia ja saavat niitä myös esiin. Julkinen tuki on kuitenkin vähäisempää kuin Euroopassa.”

Kanadalaisten säveltäjien on ollut haastavaa saada kansainvälistä nimeä. Kanadalaisen uuden musiikin klassikko Claude Vivier (1948–1983) kuuluu niihin, joilta se on onnistunut. Häneltä kuullaan Avanti!n konsertissa sopraanolle, yhtyeelle ja nauhalle kirjoitettu Bouchara (1981).

”Hän oli ensimmäinen kanadalainen säveltäjä, joka saavutti kansainvälistä huomiota”, Whittall toteaa. ”Hän oli hyvin omaperäinen säveltäjä, hänen musiikkinsa ei ole modernismia mutta se ei myöskään ole lainkaan perinteistä.”

Nicole Lizée (s. 1973) edustaa uudempaa kanadalaista sukupolvea.

”Hän on ehkä tämän hetken kansainvälisesti tunnetuin kanadalainen säveltäjä”, kuvailee Whittall.

Lizée liikkuu teoksissaan laajalla ilmaisuasteikolla ja hyödyntää usein elektroniikkaa ja videoita. Teknologia on vahvasti mukana myös teoksessa Black MIDI (2017), joka on saanut nimensä musiikillisesta underground-alatyylistä. Teos on sävelletty alun perin jousikvartetille ja suurelle orkesterille, mutta Avanti!n konsertissa teos kuullaan myöhempänä kamariyhtyeversiona.

”Multimedia-sävellys on Kanadassa nykyisin vahva suuntaus, ja Nicole Lizée on sen eturivin edustaja”, toteaa Whittall.

Avanti!n konsertissa kuultava Whittallin teos Night, sleep, death and the stars (2008) on saanut nimensä ja innoituksensa Walt Whitmanin runosta. Teos syntyi huilisti Hanna Kinnusen ja harpisti Lily-Marlene Puuseppin tilauksesta.

”Hanna pyysi säveltämään teoksen kaikille huiluille, ja jokaisessa sen neljässä osassa käytetään erilaista huilua. Jokainen otsikon sana saa yhden osan. Kuolema-osassa on piccolo ja tähdet-osassa bassohuilu; ajatuksena on ollut esittää näitä käsitteitä melkein vastakkaisesti kuin yleensä ajatellaan.”

Entä harppuosuus?

”Lily-Marlene pyysi, että en säveltäisi enkeli-musiikkia”, Whittall naurahtaa. ”Hän kertoi haluavansa lyödä harppua ja käyttää väkivaltaa, joten sain tuoda esiin myös harpun toisenlaista puolta.”

Teksti: Kimmo Korhonen
Kuva: Maarit Kytöharju

Avanti! Case Black Musiikkitalon Sonoressa 10.2. klo 19.15 »

Blogs

Alla blogs