(fi) In C – soita kuten haluat

Tyvärr är denna artikel enbart tillgänglig på Finska. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

Terry Riley sävelsi kulttiteokseksi nousseen In C:n vuonna 1964. Novassa kuultava versio on Rileyn vision mukaisesti taatusti erilainen kuin aiemmat.

Terry Riley sävelsi In C:n vuonna 1964 ja levyllä teos tarjoiltiin ensimmäistä kertaa neljä vuotta myöhemmin. Columbia Recordsin julkaisema gatefold-kannella varustettu LP pitää sisällään täysin omissa sfääreissään ajasta irrallisena syntyhetkellään leijailleen musiikillisen kokonaisuuden, joka mainitaan yhä aina minimalistisesta musiikista puhuttaessa.

Levynkansista löytyy myös kappaleen nuotit eli yhteensä 53 lyhyttä, numeroitua pätkää. Kansitekstien mukaan In C:n voi esittää mikä tahansa ammattilaisista tai amatööreistä koostuva kokoonpano, joka käyttää nuotteja ainoastaan lähtökohtana. “Esityksen laatu riippuu kokoonpanon vuorovaikutuksesta ja sen tasosta”, teksti ohjeistaa.

“Hyvä In C -esitys paljastaa sisältään runsain mitoin esittäjien kokoonpanoja ja alakokoonpanoja, jotka rakentuvat, hajoavat ja uudelleenrakentuvat sen edetessä.”

Musica novassa tätä prosessia tutkii oudon ja kiehtovan kuuloinen esiintyjäkolmikko. Amerikkalainen neonsoundien paimentaja Tyondai Braxton ja saksalainen elektronisen musiikin voimaduo Mouse On Mars ovat jo etabloituneita nimiä, tuttuja monille kokeilevan musiikin ystäville. Braxtonia kuultiin Musica novassa kaksi vuotta sitten, ja esityksen jättämä muistijälki on syvä ja hyvä.

Kolmas osapuoli sen sijaan on upouusi tuttavuus. Moritz Simon Geist on media-artisti ja robottimuusikko, jonka alias Sonic Robots julkaisee syksyn aikana “maailman ensimmäisen kokonaan robottien esittämän teknolevyn”. Albumilla kuultavat instrumentit ovat Geistin itse rakentamia ja niitä on hinkattu vuosia, testaten ja tuunaten.

Jos vuoden 1968 levyllä todetaan, että In C voidaan esittää periaatteessa miten tahansa, on epätodennäköistä että kukaan olisi voinut aavistaa millainen artistikolmikko asian kimpussa häärää Helsingissä 2019. Samalla on helppo aavistaa, että 3D-printatut robotit ja toinen jalka tulevaisuudessa operoivat elektroinnovaattorit ovat täsmälleen sitä mitä Riley ja levytyksen tuottaja, kansiin ohjeet kirjoittanut David Behrman tietämättään toivoivat.

En lähde arvailemaan millainen Novassa kuultava versio on. Tähänkin käy lainaus alkuperäislevytyksen kansista: “Okei, sanotaan että tässä on kyseessä ‘trippi’, vapaaehtoinen, arvaamaton ja mukaansatempaava kokemus. Sellainen, joka yhdistää kuulijassa osasia, joita et tiennyt olevan olemassakaan”, kirjotitaa journalisti Paul Williams omassa kansitekstissään.

Terry Riley syntyi vuonna 1935 Colfaxissa, Kaliforniassa. In C:n hän kuulemma visioi ollessaan bussin kyydissä San Franciscossa. Sävellys yhdisti häntä kiinnostavat  musiikillisen ajattelun ainekset. Improvisointi on asian ytimessä, ja Riley onkin suuri jazzin ystävä, sankareinaan John Coltrane ja Miles Davis. In C jättää tulkitsijoilleen rutkasti valinnanvaraa ja siitä muodostuu teoksen ainutlaatuisuus, muunneltavuus ja ikuinen tuoreus.

In C:n syntyessä San Francisco Tape Music Center oli parin vuoden ikäinen. Pauline Oliveros, Morton Subotnick ja Ramon Sender perustivat sen 1962 tutkiakseen uudenlaisia musiikillisia maailmoja, ja myös In C sai ensiesityksensä kollektiivin järjestämässä konsertissa. Silloin esiintyneessä yhtyeessä oli muuten mukana myös muuan Steve Reich.

Merkkihetkiin tähänastisessa In C -saagassa lukeutuu myös Bang On A Can All Starsin konserttinauhoitus vuodelta 1998. Maineikkaan yhtyeen jäsenet kuulemma eivät olleet uskoa omia korviaan tuutatessaan pihalle Riley-klassikkoa kolmisenkymmentä vuotta sen syntymän jälkeen. Joku onneksi älysi nauhoittaa konsertin ja kun Bang On A Can myöhemmin harkitsi In C -levytystä, palasivat he keikkanauhan pariin. Lopputulos: yhtye päätti olla nauhoittamatta teosta uudestaan ja erinomainen livenauhoitus julkaistiin. 

Huomionarvoinen on myös pari vuotta sitten päivänvalon nähnyt Damon Albarnin luotsaaman Africa Expressin nauhoitus, joka vie In C:n Maliin. Melodikaa soittavan Albarnin ohella mukana on mm. Brian Eno, Yeah Yeah Yeahs -bändistä tuttu kitaristi Nick Zinner, sekä korataiturit Modibo Diawara ja Defily Sako. Hurjaan sykkeeseen In C:n piiskaavassa porukassa on myös Nova-tuttuja, sillä perkussioita soittaa Mouse On Marsin Andi Toma ja kapellimestarina toimii useita instrumentteja kappaleella soittava Musica novan taiteellinen johtaja André de Ridder. Mikä energia!

Olisi oikeastaan edes hankala kuvitella kahta kovin samanlaista In C -luentaa. Silti kappaleen tunnistaa yleensä helposti. Sen ominaisluonne on selkeä, ja kappaleella on oma pulssinsa – tavalla tai toisella. In C on teos, jota on sen abstraktista luonteesta huolimatta helppo seurata. Sitä ei tarvitse väkisin “ymmärtää” tai tulkita, eikä edes aktiivisen analyyttisesti kuunnella. Parasta on antaa musiikin vain tulla ja ottaa omansa.

Aiemmin mainittu liner notes -kirjoittaja Paul Williams summasi asian jo 50 vuotta sitten: “Onko ‘trippi’ miellyttävä kuuntelukokemus? Kyllä, uskon niin. Teosta on mukava kuunnella ja miellyttävää seurata, sillä se on läpeensä kaunis. Sen eri osat ovat hillittyjä ja ilahduttavia; sen jatkuva kasvu on vastustamattoman hellää ja kiehtovaa.”

Teksti: Matti Nives

In C (Off Sea) Ääniwallissa lauantaina 9.2. klo 21.00 »

Blogs

Alla blogs