(fi) Vanhasta uutta

Tyvärr är denna artikel enbart tillgänglig på Finska. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

Barokkiorkesteri ei suostu pysymään lestissään.

1900-luvun loppupuolella muusikot havahtuivat siihen, ettei menneiden vuosisatojen musiikista tiedetty juuri mitään. Alkoi vanhan musiikin buumi. Alkuperäisten mallien mukaan valmistetut, niin kutsutut periodisoittimet ovat nykyään valtavirtaistuneet: Renessanssin ja barokin ajan musiikkia soitetaan esimerkiksi puisella traversohuilulla pikemminkin kuin modernilla metallisella poikkihuilulla. Suolikielisiä jousisoittimia suositaan modernien metallikielisten versioiden sijaan.

1980–90-lukujen taitteessa Suomeen perustettiin myös Suomalainen barokkiorkesteri. Orkesterin ydinaluetta on barokin ajan musiikin soittaminen aikakauden instrumenteilla, mutta viime vuosina sen konserteissa on soitettu myös eläviä säveltäjiä. FiBO on tilannut uutta musiikkia, ja viime kesänä se nähtiin nykymusiikkiin keskittyvällä Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla. Nyt on vuorossa Musica nova. Mitä ihmettä vanhan musiikin muusikot täällä tekevät?

”Barokin ajan orkesteri jos mikä on ollut aikansa Avanti! tai Ensemble intercontemporain, jatkuvasti uutta musiikkia esittävä ensemble! Palaamme siis tavallaan juurillemme”, huudahtaa FiBOa vuosina 2014–2017 luotsannut viulisti Antti Tikkanen, joka soittaa barokkiorkesterin Musica nova -konsertin solistina. 1700-luvun orkestereille ei olisi tullut mieleenkään soittaa satoja vuosia vanhoja teoksia, mikä taas on nykyisten sinfoniaorkesterien kohdalla arkipäivää.

”Tilausteokset ovat ainoa keino luoda ohjelmistoa, joka jo sävellysvaiheessa on suunniteltu nimenomaan barokkisoittimille. Sekä suolikieliset jousisoittimet että periodipuhaltimet ovat oikea soundien aarreaitta uusia yhtyesointeja etsittäessä”, Tikkanen tuumii.

Jo useita vuosikymmeniä uuden musiikin tilaaminen on ollut vanhan musiikin muusikoille luonnollinen tapa etsiä historialliselle soittimelle kosketuspintaa nykyajasta. Muusikko ei voi mennä aikakoneella kuuntelemaan Bachin tai Vivaldin soittoa. Emme voi jäljentää menneisyyttä, vaan historiallisesti inspiroitunut tulkinta on aina nykyajan luomus. Se voi olla myös vahvuus, sillä vanha ja uusi ruokkivat toisiaan. Esimerkiksi gambisti Mikko Perkola on valjastanut 1600-luvulla suositun viola da gamban uuden musiikin, improvisaation ja crossoverin välineeksi.

Monet säveltäjät ovat kokeneet entisaikojen instrumentit innoittavina ja vapauttavina. Luonnonmateriaaleista valmistettujen vanhojen soittimien herkät sointimaailmat kiehtovat. Uusinta Ensemble ja Mikko Perkola kantaesittävät Musica novassa Minna Leinosen uuden teoksen viola da gamballe ja ensemblelle.

Leinoselle yhteistyö gambisti Perkolan kanssa on innostavaa. ”Gamba on soinniltaan vivahteikas ja täyteläinen, mikä antoikin lähtökohdan teokselle, joka on saanut vaikutteita muun muassa barokin retoriikasta. Toisaalta yhdessä sessiossamme Mikon kanssa gambasta löytyi myös möreyttä, jyrinää, ujellusta, metallisuutta ja rouheutta vastapainoksi barokkisoinnin intiimille värikylläisyydelle. Teoksessa siis vanha ja uusi aika tulevat kohtaamaan ainakin jollakin tasolla”, Minna Leinonen paljastaa.

Teksti: Auli Särkiö-Pitkänen
Kuva: Jaakko Paarvala

Uusinta Ensemble: Tombe de sommeil Kaapelitehtaan Turbiinisalissa sunnuntaina 3.2. klo 18.00 »

Contemporary Baroque – Aikamme musiikkia vanhoille soittimille Ritarihuoneella tiistaina 5.2. klo 19.00 »

 

Blogs

Alla blogs